Dementia --------- Sillä osastolla oli mies Joka päiviä pitkiä taivalsi huoneessaan Ulkona satoi tulta ja kaatuneita Ja se mies eli päiviä uudestaan Ei siellä pysty nukkumaan Kun pitää vahtia ettei kukaan tänne hyökkää Tuuli tuo tulta mukanaan Minä en kestä tätä, tahdon kotiin vaimoni luo Taivas kaatuu vielä niskaan Sitä ennen minä tahdon kotiin vaimoni luo "Vielä ei päästä mihinkään, vaikka mikään ei sitä estäkään Sillä hoito kestää loppuun asti Ja tiedät hyvin milloin sinne päästään" Ei siellä pysty nukkumaan Kun pitää vartioida, ettei naapuri tukehdu oksennukseensa Viekää viattomat turvaan Siellä on vaarallista, tahdon kotiin vaimoni luo Pidä kätesi nyrkissä Paina kun sanon, sillä lähden kotiin vaimoni luo Usva (san. Jarno Christian Korja) ---------------------------- Usvan syleillessä Pitkässä tunnelissa Toista päätä ei näy Mutta luulen joskus se tulee vastaan Keltainen sumu Vaeltaa ympärilläni Odottaa horjahdusta Uhrinsa virhettä Ratkaisevaa Kun kotipihastani lähdin Taivas tarjosi valoa Nyt on uhkaaja kannoillani Läpipääsemätön varjo En tiedä mihin astun En tiedä mitä seuraa jos liikun Ansaa maassa en ehkä huomaa Tai maahan on auennut nielu En tiedä mihin astun En tiedä mistä löydän jalkani Pettää voi altani hiekka Tai tukehdun savuiseen ilmaan Kuolleen poltteen näky (san. Jesse Huusari - Omistettu Taina Partin muistolle, RIP 1983-2005) ---------------------------------------------------------------------- Ensimmäinen tähti kuollut on, alla täyttyneen profetian aamunkoiton Toinen tiesi mistä tullut on ja mihin on matkalla Nuoremman polku on vieläkin tuntematon Ei tietoa mihin on matkalla, silti reitti tuttu on On nähnyt tämän kaiken jo, sanoina viisaina Opettavaisina ja todellisempina kuin oleva Nähnyt on oman aamunkoiton Nähnyt jäljet tulevan Nähnyt menneisyyden poltteen Nähnyt nykyisen Oman aikansa profeetta, tunteiden tuntija Kului kuukausi, kului toinen Silti nuorimmainen näki vahvasti Näki sen mitä oli opetettu Mutta ei sitä mitä oli itse opittava Kolme silmää omisti, kaksi näytti kaiken olevan Yksi silmä kiinni pysyi Kunnes kohtaa totuuden Vahvaksi aika kasvatti Paljon oma mieli kertoi Kuurona virheille, kuurona väärälle Näki vain tiensä kohti polun päätä, tuntematonta Päätti nuorimmainen tuntea, väärän ja oikean Kolmas tahto johdatti omaan suuntaansa Suuntaan joka kaikki silmät aukaisi Elämään ja kuolemaan Ääniä lataamosta ----------------- Ei sinua pidellyt portit, rajat Ei köydet, joita kiinnitimme Kiinnittämään jalkasi Rauhoittamaan kohtauksesi Mieli mielii, minne mielii Läpi harmaan kiven Totuudenjano loputon Ja vastausten vaatimus En voi auttaa; en osaakaan En tahdo silti unohtaa Mies, jonka maailma oli värikäs, mutta harmaana näki sen Minkä selässä sinne lensit? Kuinka arki etenee? Neljä seinää ja valkoista Kaaosta joka paikassa Täällä syrjäseutuin suojametsässä Kaupungin ulkopuolella Varmasti saa levätä, järjestellä muistiaan. Rutiinit ------- Sano jo jotain Lupaa että huomautat, jos muistan nimesi väärin Tai en taivu pyyntöihisi täysin oikeutettuihin Se on tyhmää Sano jo jotain Muista minua muistuttaa, että ympärillä on muitakin Sillä hallitsen kaikkea ainoastaan siellä, missä osaan lentää myös Tuntien päästä on liian pimeää Hoidetaan velvollisuudet jo tänään Eilen satoi rakeita ja huomenna lunta Käydään kaupassa jo nyt, kun siellä vain tuulee Sano nyt jotain Puhutaan enemmän asioista, kuten miten sinä käsität mielihyvän Ja miksi juuri nämä kalsarit ovat rakkaat minulle Sano jotain muuta Kerrotaan toisillemme asioita, jotka kuulostavat eroottisemmalta Kuiskaamalla korvaan Tai ollaan hiljaa vaan Olinko liian kireä, kun kerroin mitä tahdon? Olinko liian varovainen, kun en uskaltanut? Onko meillä kaikki hyvin? Onko ollut kauan? Onko meillä kaikki hyvin? Sadeballadi (Usva II) (san. Jarno Christian Korja) ---------------------------- Pihalle on satanut Jotain epätodellista Näkymätöntä Tiedän vain sitä sataa Kohta hukumme ...senkin tiedän Jos emme tee jotain Auttaaksemme itseämme Tule kanssani suojapaikkaan Sinut haluan mukaani Ainoastaan sinut Tahdon pelastaa Maailmasta liukenee värit Kaikki kauneus haalenee Silmäsi en tahtoisi Näkevän sitä surkeutta Istu viereeni kuusen juureen Sano että lähteä tahdot Jos myönnyt kohta irtoamme Todellisuudesta Istu hiljaa ajattele Millaista on olla siellä Ainoastaan sinut Veisin pois Tule kanssani suojapaikkaan Sinut haluan mukaani Ainoastaan sinulle soisin sen Älä kaipaa menneisyyttä Älä ajattele entisyyttä Älä vajoa kadonneen elämän suohon Suojapaikassa näkee paremmin Täällä kaikki on miltä näyttää Mustat varjot ovat vain Pahaa olemattomuutta Kaikkien aikojen uni (san. Jarno Christian Korja) ---------------------------- Näen sinut harmaassa ihmisjoukossa Seisot hiljaa muiden vierellä Et sano sanaakaan, vaan katsot silmiini Näen sinut kuilun reunalla Valo kohdistuu juuri sinuun Erottaa sinut muista hahmoista Näen sinut joukossa saattajien Mustissa vaatteissaan he itkevät Et sano mitään, vaikka nimeäsi he kutsuvat Vaikka seisot heidän vierellään Pelkäätkö, että joudut jäämään heidän luoksensa vielä? Voittiko houkutus lähtemään? Hautakivessäsi kirjoitus "Me tulemme myöhemmin." Jaksatko odottaa, vai unohdatko kaiken kokonaan? En näe sinua enää ihmisjoukossa Et seiso enää avoimen haudan vierellä Nuku rauhassa Nuku kaikkien aikojen unta Taidenäyttely ------------- Kannan kiven kauas Kaukaisuuteen kuljetan Kuorin kovan kuoren Kuorin käsin kynsilläni Kuorin käsin kynsilläni Kuuntele kuinka kerron Kerron kauniin korulauseen Kirjaan kasvosi kaiverran Kasvot kauniit kirjoitan Kasvot kauniit kirjoitan Tässä pysähdyin Tässä käännyin taaksepäin Paljastan sisällä kukkivat kukat Ja peittosi kevääksi koristelen Paljastan murhista kertovat tarinat Verellä maalasin niistä yhden Sisällä istuvat ne jotka pyrkivät Vuosien hiljaisuudesta pois Kunnes tukehtuu viimeinen Kunnes tukehtuu viimeinen Pitelen kädessä soihtua Joka valaisee luolat kylmät pimeät Näytän teille suunnat Mistä sisään mennään ja ulos Mistä sisään mennään ja ulos Kannan kiven kauas Kerron kauniin korulauseen Kuorin kovan kuoren Kasvot kauniit kirjoitan ja Kasvot kauniit kirjoitan Halkaisen kirveellä kiven jos haluan Kauniisti puhun... vain jos kykenen Huoneessa tyhjässä haukkovat happea Ne jotka nimettiin arvottomiksi Kunnes tukehtuu viimeinen Kunnes tukehtuu viimeinen Kaiho ------ Olet kaukana En osaa puhua Mutta toivottavasti kuuntelet En osaa näyttää Mutta toivottavasti katsot Paina pääsi rintaani vasten Pyyhin kalpeat kasvosi kostuneet Olet siinä, lähempänä Täällä olemme turvassa Täällä olemme kauempana anakuau telO En osaa, tahtoisin Mutta toivottavasti jaksat odottaa Nainen ------- Nainen